Unohtuiko jotain?

Viime aikojen keskusteluja seuranneena olen jäänyt miettimään, mitä en ymmärrä. Onko multa mennyt ehkä joku oleellinen ajatus kokonaan ohi?

Nyt on keksitty tällainen mahtava ajatus, jolla Suomen vienti saataisiin taas vetämään ihan kunnolla. Poljetaan hintatasoa, aletaan mekin halpatuotantomaaksi. Sen sijaan, että hintatasoa poljettaisiin tuotantoa tehostamalla ja järkevillä investoinneilla, käyttämällä yritysten pääomaa toiminnan kehittämiseen, poljetaan hintatasoa ottamalla työntekijän pussista hilut pois. Eipä sen niin väliä, että meillä työntekijä on työnantajalleen halvempi kuin vaikkapa Saksassa tai Ruotsissa. Koska vakaasti uskotaan, että ollaan Kreikan tiellä, on meidän siis oltava sillä tiellä ja ehdottomasti toimittava samalla tavoin. Sillähän ei ole niin suurta merkitystä, että täällä ei kuolleille ihan kamalasti enää eläkkeitä maksella.

Mietin tuota viennin vetävyyttä. Voisin kertoa tullin tilastoista, joiden mukaan vienti vetää ja kasvaa, ja että sitä painaa pakkaselle tänä vuonna vain öljyjalostamoiden huoltoseisaus. Se tuskin kuitenkaan kiinnostaa ketään, koska vetävyys ei ole huippuvuosien tasoa, vaikka kasvusuuntaan onkin kääntynyt. Ja tokikin venäjäpakotteet maksavat omansa myös. Pikkuvikoja.

Voisiko viennin vetävyyden todellinen ongelma olla hintatason sijaan siinä, että meillä ei ole täällä mitään sellaista, mitä ei muualtakin löytyisi? Ja jos vaikka onkin, siis totta kai meillä on, meillä ei ole minkään valtakunnan markkinointitaitoja ulkomaille. Suomalaisen mielestä markkinointi on sitä, että osta tästä hyvä kynä, kättä päälle, rahat vaihtaa omistajaa ja se oli sitten siinä. Meiltä puuttuu viennistä ne supliikkimiehet. Meidän innovaatiot jäävät autotalliyrityksiin, mistä puuttuu osaaminen ulkomaille viennistä. Suomen paras vientituote on koulutettu työvoima.

Tässä työntekijän pussille menemisessä on vain unohdettu yksi ihan pikkujuttu. Täytyyhän sen olla pikkujuttu ja epäolennainen, kun se on unohdettu. On unohdettu se, kuinka käy kotimaan kysynnälle. Kun tavallisen kansalaisen rahapussin pohja paistaa asumisen ja ruuoan jälkeen, ei enää ole millä mällätä. Sanotaan heippa kampaajalle ja sanotaan samoin Fiskarssin saksille, kun halvempiakin löytyy. Sanotaan heippa kahviloissa käynneille ja elokuvissa istumisille, kahvia juo halvemmalla kotona ja vielä halvemmalla kaverin kotona, telkkari lähettää ohjelmaa verotuksessa maksettavalla hinnalla kuudeltatoista kanavalta. Ei järjestetä ostopalvelusynttäreitä lapsille, kuudellakympillä pistää hulppeat juhlat pystyyn kotonakin.

Että kertokaa mulle, te viisaammat, millä suomalainen yritys menestyy, kun asiakkaita ei enää ole?

SannaKerminen
Vasemmistoliitto

Kirjoittaja on taloushallinnon tradenomi, idealisti, realisti, suurperheen äiti ja kaaoksen hallinnan mestari askeleen vasemmalta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu